Frédéric Gros - Kävelyn filosofiaa


 "Oivaltava ja viihdyttävä teos pohdiskelee myös kuuluisien ajattelijoiden ja taiteilijoiden kävelytapoja, näiden elämään vahvasti eläytyen. Rimbaud käveli raivon vallassa, kun taas Rousseau ja Nietzsche hakeutuivat kävelylle haaveilemaan ja ajattelemaan."

Frédéric Grossin "Kävelyn filosofia" päätyi lukulistalleni siksi, koska huomasin siinä olevan osio Arthur Rimbaudista. Ajattelin, että voisi olla kiinnostavaa lukea tämän kävelytyylistä ja kuinka kävely liittyi hänen elämäntarinaansa. Pidin tosiaan tuosta osiosta, joka käsitteli Rimbaudin elämää. Hän lähti matkaan jalan jo 15-vuotiaana kaukaa maaseudulta haaveillen Pariisin kaltaisesta suurkaupungista. Siellä kiinnosti nykyrunous ja kirjallisuus, sekä muut taiteilijat. Rimbaud myi kirjojaan matkan varrella, mutta rahat eivät riittäneet Pariisiin pääsyyn. Pariisissa häntä odottivat poliisit, eikä Rimbaud ehtinyt näkemään sieltä kuin putkan. Hän karkasi kotoa vielä useita kertoja ja tuli lähetetyksi takaisin kotiin, missä hän tunsi itsensä kyllästyneeksi. Hän kirjoitti runonsa teini-ikäisenä ja lopetti sitten täydellisesti niiden kirjoittamisen. Hänellä oli myös intiimi suhde yhteen vanhempaan runoilijaan, joka elätti Rimbaudia kolme vuotta.

Kirja käy läpi myös omissa osioissaan erilaista kävelemistä aina pyhiinvaelluksesta mielenosoitukseen. Nämä eri tavat vaikuttavat ruumiiseen, sekä sieluun. Itse ainakin inspiroiduin siinä mielessä, että olen alkanut kävelemään enemmän, sellaisia edes pieniä lenkkejä mielen puhdistamiseksi. En ehkä pysty kuuden tunnin kävelemiseen kerralla, kuten jotkut filosofeista, mutta ehkä jokaisella on se oma tapa kävellä ja kuinka paljon sitä haluaa tehdä.

Kommentit

Suositut tekstit