Donna Tartt - Jumalat juhlivat öisin

 


Olen lukenut Donna Tartt:in "Jumalat juhlivat öisin" pari kertaa ja voisin sanoa sen olevan yksi lempikirjoistani. Pidän sen henkilöhahmoista, mystisistä muinaiskreikan opiskelijoista, jotka tekevät vahingossa murhan, sekä Tarttin kirjoitustyylistä. Muuten minun on vaikeampaa sanoa mikä tässä kirjassa tekee sen tunnelman, johon on helppo ja mukava uppoutua. Yleensä en kiinny henkilöhahmoihin, mutta tässä niin tuppasi käymään, vaikka toisten mielestä hahmot voivat olla valjuja tai vaikeasti samaistuttavia. Ymmärrän kyllä myös tämän pointin, mutta itselläni vastaan ei tullut sellaista ongelmaa. 

Romaani käsittelee siis muinaiskreikan opiskelijoita, joita on vain kuusi, sen jälkeen kun tarinan kertoja itse päätyy parin mutkan kautta tuolle luokalle. Varsinkin romaanin alku oli minusta ihmeellinen, kuinka nuo muinaiskreikkaan rakastuneet opiskelijat viettävät aikaa koulussa, kotona ja yhden opiskelijan tädin tyhjässä talossa. Sitten tapahtuu murha, johon en mene tässä sen syvemmin jotten paljastaisi liikaa, ja tämä muuttaa jokaista henkilöhahmoja jollain tapaa. Tartt:in unelias kerronta muuttuu myös erilaiseksi, kun opiskelijat yrittävät piilotella tekemäänsä murhaa. Kuitenkin toiset eivät pääse siitä yli kuten toiset. 

Itselläni "Jumalat juhlivat öisin" sai paneutumaan syvemmin omaan italian opiskelemiseen, joka on välillä ollut laiskaa motivaation puutteellisuudesta johtuen. Seuraavaksi aion lukea Tartt:ilta joko Tiklin tai Pieni ystävä-romaanin. Tikli löytyy jo omasta hyllystä, mutta en ole saanut luettua sitä loppuun saakka, vaikka olen aloittanut kolme kertaa. Jonkinlainen paikoillaan junnaaminen siinä ehkä tökkii eniten, eivätkä henkilöhahmot ole tähän mennessä kiinnostaneet. Pieni ystävä -romaania en vielä omista, mutta aion hankkia sen piakkoin.

Kommentit

Suositut tekstit